Jokainen meistä haaveilee hyvästä tulevaisuudesta. Ja jokainen on varmaan sen arvoinen. Aina ei kaikki kuitenkaan mene niinkuin pitäisi. Mutkia ja ongelmia. Mutta nekin kuuluvat elämään. Ilman mutkia ja ongelmia elämä olisi oikeastaan tylsää. Sitä paitsi mutkien ja ongelmien avulla muutumme ja opimme miten ongelmat täytyy ratkaista. Ongelmia kannaittaisi myös opetella olla aiheuttamatta. Me ihmiset emme tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki ovat varmasti lukeneet tai kuulleet jostain maailmanlopusta? Minun mielestäni emme voi tietää milloin sekin muka tulee. Vai tuleeko ollenkaan? On lukemattomia kysymyksiä tulevaisuudesta. Mutta entä vastaukset?

Joitakin masentaa. Jotkut viiltelevät. Toiset taas käyttävät huumeita. Joillekin alkoholi on turva-vaikkei oikeasti ole. Ei päihteillä ja itsetuhoisuudella selvitetä asioita. Ne vain aiheuttavat ongelmia. Kaikki masennuksen takia. He eivät ehkä ymmärrä,miksi ovat masentuneita,ehkä ei vaan ole elämänhalua. Jotkut ovat ehkä menettäneet tärkeän ihmisen. Tai vaikkapa ongelmia perheen kanssa? Eikä unohdeta kuisaamista. Vaikka toiset yrittävät auttaa,mikään ei välttämättä auta. Tuntuu siltä,kun joku on laittanut sinut pieneen laatikkoon,kyyristelet,yrität saada happea. Olet ahdistunut. Mutta miksi? Miksi tämä iänikuinen pahuus? Missä ovat iloiset asiat,iloiset ihmiset? Masentuneen täytyy itse tajuta tilanteensa. Hänen täytyy tarkastella tilannetta,puhua jollekkin ongelmistaan,oli se sitten kuraattori tai ystävä.

Olen itsekin käynyt kuraattorilla. Stressasin liikaa. Stressasin arvosanojen takia,esittävätkö ystäväni kanssani vai ovatko oikeasti ystäviä. Stressasin tulevatko kiusaajat huutelemaan minulle seuraavalla välkällä. Stressasin. Ihan kaikkea. En pysynyt paikallani,heräsin yöllä,stressasin keskellä yötä. Nousin ylös sängystä,katselin kuuta ja hoin mielessäni: "Take it easy,relax!" Kun menin takaisin nukkumaan,näin unta asioista jotka saivat minut stressaamaan.

Minulla ei ole kovin selviä tulevaisuudensuunnitelmia. Okei,ei ehkä tarvitsekaan olla jo tässä iässä. Tosin on hyvä miettiä asioita etukäteen. On laadittava varasuunnitelmia. No,ajattelin muutta pois kotoa 18-vuotiaana. Haluaisin muuttaa kämppään kahden muun tytön kanssa. Sitten joskus 22-vuotiaana naimisiin. Pari muksua olisi kiva juttu. Mutta ammatti... Ammatista en ole varma. Kirjailija kuulostaa kivalta ammatilta,saa olla itsensä pomo ja päättää itse mitä kirjoittaa. Toisaalta musiikkiura kuulostaa myöskin hyvältä. Voisi nauttia ihanasta harmoniasta jotnka soittimet ja ääni muodostavat,voi kirjoittaa biisejä. Laulaja ei kuitenkaan ole minun ammattini. Kitaristina tai basistina tai vaikka kappaleiden kirjoittajana voisin kyllä kuvitella itseni. Taustatanssijaksikin voisin yrittää... On monia vaihtoehtoja. Toisaalta riittävätkö taidot? Joskus mietin onko minulla minkäänlaisia taitoja.

Muuta en nyt tähän jaksa kirjoittaa. Tai no,voisin minä aloittaa valituksen,että olen nähnyt jo 8 kertaa unta sydämenmurskaajasta (kahden viikon aikana!). Aivot kituvat...onneksi uni sisälsi myös sen,että Adam Lambert tuli vierailulle meidän luokkaan ja antoi minulle kaikkea fanikamaa ja nimmarin tietenkin. ;)♥ Ja kaikkea muuta kivaa! o-o Näenpäs minäkin outoja unia...Anteeksi jos tästä postauksesta tuli sekava,mutta en oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa!

Heido! :)