Huh,huh! Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta ja todeta,että voin ottaa iisimmin,onhan sentään se kauan odotettu kesäloma. Ensinnäkin,pahoittelen suurta taukoani,mutta...aina on se mutta. Tämä kouluvuosi on ollut yhtä hullunmyllyä! Kuten siis viime postauksessani kerroinkin,muutin takaisin kotimaahani Romaniaan.

Elämä on jälleen kerran todistanut minulle,että alku on aina vaikeaa,mutta hoipertelevien askelten jälkeen voi piakkoin jo taas juosta. Ei tämä tilanne nyt niin kamala loppujen lopuksi olekkaan. Minä...noh,tarvitsin vain aikaa sopeutumiseen ja totutteluun ynnä muuhun. Mulla oli hirveästi vaikeuksia ensinnäkin kielen kanssa. Oli sellainen tosi kapinallinen olo ensimmäiset koulukuukaudet.

"En haluu opiskella."

"Ei kiinnosta,ei jaksa."

"Ei täs oo mitään järkee."

"School sucks."

Mä en kyllä ikinä ennen ajatellut koulusta noin. Minut tunnettiin tunnollisena,ahkerana ja hyvänä oppilaana,eli välitin - ja välitän yhä - koulusta. Alusta huolimatta rupesin kyllä pikkuhiljaa taas pänttäilemään , niin kuin se "oikea minänikin" tekisi. En ole ikinä voinut jättää opiskelua sikseen. Ainakaan kokonaan.

27.05 - 28.05 (muistaakseni) olivat ensimmäiset tentit/lukioonpääsykokeet tai miksikä niitä ikinä kutsutaankaan,sitä en aivan tarkkaan tiedä,mutta ymmärrätte varmaankin. Niin. Täällä päin mennään jo kahdeksannen luokan jälkeen lukioon. Tuolloin olivat siis seuraavat kokeet:

1. koe graffisesta piirtämisestä.

Eteemme laitettiin jonkinlainen asetelma (kuutio,omena,lasi yms) ja meidän täytyi piirtää se käyttäen vain lyijykyniä.

2. koe maalauksesta

Teemana oli sirkus. Piirustuspaperillamme piti olla vähintään 5 hahmoa,dynaamisuus oli avainsanana ja kontrastin täytyi olla komplementaarinen. Kääk,anteeksi,nyt päädyin sepittelemään taiteesta... :'3

Molemmista kokeista sain ysin,joten keskiarvostani tuli totta kai 9. Sitten olivat ne suurta jännitystä aiheuttavat kokeet: romanian kielen ja kirjallisuuden ja matikan tentit. Taisin stressata tuota romaniaa enemmän kuin matikkaa,vaikka yleensä se on juuri toisinpäin. Matikassa minulla oli ennestäänkin vaikeuksia ja sitten kun piti vielä opiskella ties mitä uusia juttuja jotka olivat muille jo tuttuja... Siihen nähden arvosanani 7,50 on aika hyvä! Romanian kielen ja kirjallisuuden arvosanaan olen tyytyväinen: 8,30. Haha,vuoden alussa sain vain kutosia...Ihme kyllä todistuksessani romania on 8,50,oho. Niin tai näin,lopullinen keskiarvoni on 8.81 ja olin yhdeksännellä sijalla listalla, jossa oli kaikki ne jotka pääsivät sisään taidelukioon. Täytyy sanoa,että olen kyllä onnellinen.

Ja sitten mielenkiintoisin asia. Ainakin mun mielestä. Poikarintama. Kuten moni teistä lukijoistani varmaan muistaakin,innostun aina kun tulee kyse poikajutuista. Joskus talvella mä (taas) tykkäsin kahdesta pojasta,oikein arvattu,samaan aikaan. Tämä on yksi niistä minun ikuisista ongelmistani.

Noh. Nämä kaksi ovat varsin erilaisia. Ensimmäinen on sellainen... hieman rauhallisempi tyyppi. Hän on filosofinen,fiksu,sosiaalinen ja aikamoinen naistenmies myösin. Hän tarvitsee paljon huomiota-ja halauksia. Koodinimi on Ähvä (älkää ihmetelkö,on ollut oudompiakin koodinimiä.)

Sitten se toinen. Hän on villi ja pervo. Hän vitsaili aina olemattomasta rintamuksestani ja silti yritti aina availla rintaliivejäni viivoittimella,historiantunneilla jolloin hän istui takanani. Ihmettelin aina,että miksi hän oikein yrittää tämmöisiä,jos ei kerran ole mitään nähtävää? No joo. Onneksi nuo ovat jo menneitä aikoja.

Noiden kahden seurassa minulle on tapahtunut ties mitä ja pikkuinen jengimme on seikkailut monissa paikoissa. Meillä on suunnilleen aina hauskaa. Onneksi nykyään en enään pidä tuosta toisena mainitusta. Taisi olla vain hänen huomionsa joka viehätti.

Nykyään olenkin sitten onnellisesti parisuhteessa Ähvän kanssa ja pian tuleekin 4 kuukautta täyteen. Pisin suhteeni tähän asti. Tulen kyllä varmasti kirjoittelemaan hänestä lisääkin.

Mä en ollut missään vaiheessa ihan sataprosenttisesti varma siitä toisesta,joten annoin ajan näyttää.

Herttinen. Musta tuntuu,että oli minulla mikä ongelma tahansa,mun syvällinen vastaus ja ratkaisu on tuo "antaa ajan näyttää". Mä todellakin tykkään ongelmien välttelemisestä. En vaivaudu edes ajattelemaan niitä,koska joutuisin olemaan enemmän tekemisissä niiden kanssa. Vaikka olenhan minä tekemisissä ongelmien kanssa ihan vaan omaamalla niitä.

Jaa-a. Mitenkäs tuo postauksen alku onkin niin wannabe syvällinen ja loppu menikin ihan hihhuloinniksi,kun ajatukset menivät poikiin...

Haha,tervetuloa takaisin,vanha Kirsikkatyttö!