Ihan kohta eletäänkin jo vuotta 2015.

Mitä ihmettä...vastahan minä... Vau. Aika on suorastaan lentänyt! Pian raketit paukkuvat yläilmoissa,melu huumaa korvat ja ilmassa lentelee hento savun tuoksu. Hytistään ulkona,nenäkarvat jäässä. 00.00 lähetetään ainakin kahdellekymmenelle tyypille viesti,jossa lukee: "Hyvää Uuttavuotta 2015!! :3". Huudellaan kaikille vastaantulijoille hyvät uudetvuodet. Ihastellaan ilotulituksia,heilutellaan tähtisädetikkuja innoissamme. Säikähdetään aina välillä pamauksia kikatellen. Ja sitten vain mennään kotiin,käperrytään peiton alle,ihmetellään taas uuttavuotta ja jatketaan sitten ihan normaalisti elämäämme.

Tuollaiset ovat siis minun fiilikseni uutenavuotena. Suunnilleen tuollaista se on ollut joka kerta.

En ole yleensä asettanut itselleni mitään suuria tavoitteita vuoden vaihteeksi,enkä varmaan tälläkään kertaa aseta vuodeksi 2015 mitään järin isoja tavoitteita. Mutta aijon minä muutaman tavoitteen asettaa:

• Lopetan pienoisenkin ujosteluni. Koitan puhua sellaisille,joihin haluan tutustua paremmin ja näin.
• Koitan saada kevään todistuksen keskiarvoksi vähintään 9,2.
• Yritän olla entistä ystävällisempi kaikkien kanssa-niidenkin,joiden kanssa en aina välttämättä tule toimeen.
• Pyrin kehittymään piirtämisessä entistä paremmaksi ja pyrin oppimaan uusia tekniikkoja.

Ja voin nyt iloisena sanoa,että olen viimeinkin edes jotenkuten sopeutunut uuteen luokkaani! Tietenkin luokallani on sellaisiakin,joiden kanssa en ihan tule toimeen. Mutta sehän on ihan tavallista. Olen saanut luokaltani "melki-kavereita",joiden kanssa saa välillä höpistä ja pelleillä. Olen myöskin huomannut,että kun oikeasti tutustuu johonkin ihmiseen,niin entiset ennakkoluulot ja negatiiviset ajatukset hälvenevät.

Keväällä,kun meille esiteltiin uusi luokkamme,niin yksi poika uudelta luokaltani kiusasi minua koko ajan. Hän tiputti yhdessä vaiheessa kynänsä minun lähelleni ja sihahti: "Hei sä,anna mun kynä". Pyörittelin silmiäni sanoen: "Mulla on nimikin". Nostin pojan kynän hermostuneena. "Emmä ees haluu tietää sun nimeä",luokkalaiseni vastasi.

Tuon tapahtuman takia en viitsinyt enään puhua sille luokkatoverille,kunnes kotitalouden tunnit koittivat. Olin muutaman kerran tekemisissä hänen kanssaan ja sanoin häntä sokerihulluksi ja kaikkea. Silloin hän rupesikin yllättäen vitsailemaan kanssani ja minäkin rupesin sitten heittelemään vitsejä hänen kanssaan ja tekemään hassuja ilmeitä. Hän onkin avulias,hassu ja mukava,eikä ollenkaan sellainen,kun mitä hän alussa oli. Piti vain lähestyä oikealla tavalla. Tämä yllätti minut hyvin positiivisesti.  Tulen nykyään paljon paremmin toimeen suunnilleen kaikkien kanssa,kun mitä alussa. Olen oppinut melkeinpä pitämään uudesta luokastani.

Olen onnistunut jopa hankkimaan itselleni uuden ihastuksen omalta luokaltani,eli hyvin menee. Ihastusrintamalla on tapahtunut aika paljon,mutta siitä ehkä sitten seuraavassa postauksessa. Siihen asti toivotan kaikille oikein hyvää uuttavuotta 2015!